Tiedättehän sen ihanan tilanteen, kun uppoudut johonkin tekemiseen niin, että aika ja muu maailma ympärillä unohtuu. Minulla niin käy usein, mutta kun päivien, joskus viikkojenkin päästä pullahdan ulos luomisvimmastani, niin kauhistun välillä kotini tilaa. Tuo toinen meillä asuva aikuinen on kyllä varsin puuhakas ja aikaansaava näissä kotihommissakin, kiitos sinulle siitä rakas! Mutta täysiä työpäiviä tekevä miesparkakaan ei ihan aina kaikkea ehdi, niin onneksi meillä aina välillä piipahtaa sellainen kodinhengetär, joka ohikulkiessaan tyhjentää ja täyttää tiskikoneen, petää pedit ja saattaapa ohimennessään mankeloida kasan lakanoitakin. Lapset sitä mummiksi kutsuvat!
KIITOS JA HALAUS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti